Historia

Suomen Poliisin Urheiluliitto syntyi 6.7.1948

SPULalku

Perustamissopimuksen mukaan liiton tarkoituksiin muun ohella kuului myös harjoittautuminen ampuma-aseiden käyttöön, perustamiseen tarvittiin siltä osalta lisäksi sisäasiainministeriön lupa. Lupa saatiin 09.10.1948, mutta sotien jälkeisen valtavan yhdistysasian käsittelyruuhkan takia oikeusministeriön päätös Suomen Poliisin Urheiluliiton merkitsemisestä yhdistysrekisteriin annettiin vasta 16.09.1949. Se tarkoitti myös liiton sääntöjen hyväksymistä esitetyssä muodossaan.

Tästä matkasta alkoi SPUL:n kansainvälinen toiminta. Suomen joukkue osallistui pohjoismaisiin yleisurheilu- ja ampumakilpailuihin kesällä 1947. Ensimmäiset suomalaisvoitot otti Jaska Jouppila voittamalla keihään tuloksella 61,93 ja kuulan tuloksella 14,37. SPUL:n virallinen organisaatio syntyi seuraavana vuonna kesäkuun 6. päivänä.

Alusta alkaen on sisäasiainministeriön poliisiasiainosasto suhtautunut erittäin myötämielisesti poliisin vapaaehtoista urheilutoimintaa kohtaan. Liitto on saanut kaiken mahdollisen tuen siltä taholta. Mm. liitolla on ollut suuri onni saada pienelle maallemme tärkeätä arvovaltaista kansainvälistä edustusta ja suhdetoimintaa ajatellen liiton puheenjohtaja sisäasiainministeriön edustajasta. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi sisäasiainministeriön vanhempi hallitussihteeri Aatto Virta 9.3. 1947–1949 ja 1951–25.7.1958, jolloin hän siirtyi lääkintöhallituksen ylijohtajaksi. Vuonna 1950 toimi puheenjohtajana poliisimestari Bengt Sjöstedt. Kolmanneksi puheenjohtajaksi järjestyksessä valittiin ylipoliisipäällikkö, hallitusneuvos Fjalar Jarva 16.4.1959, jossa tehtävässä hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä asti. 18.4.1973 pidetyssä edustajainkokouksessa valittiin liiton puheenjohtajaksi poliisiylitarkastaja Eero Melartin. Melartin kuoli 11.6. 1973 ja liiton varapuheenjohtaja Unto Vuono joutui jatkamaan hänen tehtäväänsä.

Osallistuminen poliisin kansainväliseen urheilutoimintaan sekä pohjoismaisiin ja Euroopan mestaruuskilpailuihin edellytti osaltamme liittymiset ensin jo vuonna 1947 pohjoismaiseen "liittoon" tai ehkä oikeammin sanottuna "liittoutumaan" ja sittemmin vuonna 1951 Euroopan Poliisin Urheilu-Unioniin USPE:een (Union Sportive des Polices de Europé)."

Vuoden 1973 jälkeen liiton toiminta jatkui menestyksekkäästi ja 1970 luvusta muodostui kilpailumenestyksellisesti koko SPUL:n historian menestyksekkäin vuosikymmen. Erityisesti Lasse Virenin saavutukset nostivat yleisurheilusaavutukset otsikoihin. Myöskin Seppo Saarenpää ja painonostajat Kalevi Lahdenranta ja Taito Haara tulivat saavutuksillaan maailmanluokan urheilijoiksi.

Poliisijärjestöjen hajautuminen 1976 poliisilakon aikoihin heijastui myös SPUL:n toimintaan. Hallitus laajeni vuonna 1979 kooltaan 20 henkiseksi ja työvaliokuntaankin kuului 10 henkilöä. Tämä toi SPUL:n toimintaan lisää kustannuksia ja byrokraattisuutta, joka todettiin valitettavana asiana käytännön työssä. 1980-luvulla SPUL:n hallituksen sisällä ryhdyttiin oma-aloitteisesti ilman jäsenliittojen panostusta etsimään asiaan urheilullista ratkaisua. Kiitos sen, että järjestöpolitiikka ei saanut tilaa SPUL:n toiminnassa, hyväksyttiin 22.11.1989 SPUL:n ylimääräisessä liittokokouksessa sääntöjen muutosesitys, joka muutti hallituksen alkuperäiseen kokoonpanoon 1+12 jäsentä. Kesäkuun 15. päivänä 1983 SPUL:n toiminta laajeni käsittämään ensimmäiset joukkuelajit lentopallon ja jalkapallon. Sisäasiainministeriö vahvisti molemmat lajit 19.10.1983 virallisiksi poliisilajeiksi ja säännöt tulivat voimaan 1.1. 1984 alkaen. Kansainvälisessä menestyksessä uudet lajit ovat kulkeneet eri latuja. Lentopalloilijat ovat tuoneet kaikista 5 käydystä EM-turnauksesta mitalin. Jalkapallossa menestys on jäänyt yhteen PM-pronssiin. Lajeilla on ollut kiistatta vahva merkitys virallistamisen jälkeen joukkueurheiluun motivoivana tekijänä.

Kilpaurheilusta työpaikkaliikuntaan

Suomen Poliisin Urheiluliitto perustettiin vuonna 1948 kehittämään poliisin liikuntakasvatusta ja ampumataitoa sekä huolehtimaan poliisin edustuksesta kansainvälisissä poliisiurheilu-kilpailuissa. Pääpaino on selkeästi ollut kilpaurheilussa. Aikoinaan poliisissa työskenteli lukuisia eri urheilulajien huipputekijöitä, jotka edustivat maatamme Olympiakisoissa ja muissa kansainvälisissä arvokisoissa. Lisäksi he kilpailivat ansiokkaasti ammattikuntamme omissa arvokilpailuissa saavuttaen loistavia menestyksiä. Tällä hetkellä kansainväliset mitat täyttäviä huippu-urheilijoita löytyy poliisista vähän johtuen siitä, että huipputuloksia ei yksinkertaisesti voi saavuttaa harjoittelemalla varsinaisen virkatyön ohessa. Huippu-urheilijat alkavat olla nykyään puhtaasti ammattilaisia.

Osittain edellä olevasta johtuen Suomen Poliisin Urheiluliiton toiminnan pääpaino on siirtymässä kansainvälisiin menestyksiin tähtäävästä tavoiteasettelusta enemmän liikunnallisen ja urheilullisen asenteen kasvattamiseen poliisihenkilöstön keskuuteen. Myös työnantaja on ymmärtänyt hyvän fyysisen kunnon merkityksen perustana hyvälle tuloksenteolle. Tutkimusten mukaan fyysisesti hyväkuntoinen kykenee työskentelemään tehokkaammin ja pidempään stressitilanteissa kuin huonokuntoinen henkilö. Myös sairauspissaolot vähenevät huomattavasti. Erityisesti on huomattava hyvän fyysisen kunnon merkitys poliisille tärkeänä työturvallisuustekijänä.

Poliisin fyysiseen kuntoon on viime vuosina alettu kiinnittää erityistä huomiota. Tutkimukset ovat osoittaneet, että poliisien fyysinen suorituskyky on keskimäärin yllättävän huono. Vaikka poliisikoulutukseen valittavien henkilöiden fyysinen kunto testataan ja he koulutukseen tullessaan ovat hyväkuntoisia, niin varsin moni poliisimies kuitenkin jatkossa laiminlyö kuntonsa ylläpidon niin, että se laskee jopa normaalia keskitasoa huonommaksi. Kansalaisilla on yleensä sellainen käsitys, että poliisikunta on hyväkuntoista joukkoa, mutta valitettavasti tutkimukset eivät osoita sitä. Työterveyslaitoksen tutkimuksissa on selvitelty poliisin liikuntatapoja ja fyysistä kuntoa. Tutkimuksessa todetaan, että poliisin työ sinällään ei ylläpidä fyysistä suorituskykyä, vaan kunnonhoito edellyttää säännöllistä harjoittelua myös vapaa-aikana.

SPUL:n hallituksen esityksestä sisäasiainministeriön poliisiosasto kutsui poliisiurheilun neuvottelupäiville Tampereelle 7.–8.3. 1994 läänien ja erillisyksiköiden liikunnasta vastaavia ja poliisiurheilusta muuten kiinnostuneita henkilöitä keskustelemaan urheiluasioista SPUL:n hallituksen jäsenten kanssa. Tampereella päätettiin työryhmän perustamisesta ohjeistamaan liikunta- ja kuntoiluasioita poliisihallinnossa. Työryhmään, joka sittemmin sai nimekseen LIIKU-työryhmä, valittiin jäseniksi liikunta-asioista kiinnostuneita henkilöitä eri poliisisektoreilta. Työryhmän puheenjohtajana toimi tarkastaja Ari-Pekka Calin sisäasiainministeriöstä ja SPUL:n edustajaksi valittiin Jan-Erik Björkgård. Työryhmän tehtävänä oli virkatyönä valmistella ehdotukset poliisimiesten ja muun poliisin henkilöstön työkykyä ja terveyttä ylläpitävän ja edistävän sekä työn vaatimuksia vastaavan tavoitteellisen ja säännöllisen liikuntaharjoittelun toteuttamisesta sekä laatia ohjeistus liikuntaharjoittelusta ja poliisin urheilukilpailuista. Työryhmä sai työnsä päätökseen 16.11.1994.

Vaikka mietinnön pohjalta ei ministeriöstä heti mitään käskykirjettä poliisipiireille ja yksiköille tullutkaan, niin varsin monet yksiköt lähtivät oma-aloitteisesti kohentamaan kuntoliikuntatilojaan ja paransivat henkilöstön mahdollisuuksia osallistua kuntonsa kohentamiseen. Myös poliisihenkilöstö suhtautui asiaan innokkaan positiivisesti.

Sisäasiainministeriö antoi 24.3.1997 poliisin liikuntaohjeen, jonka voimassaoloaika on 1.4.1997–31.3.2002. Siinä ohjeistetaan poliisin liikuntatilaisuudet ja määritellään poliisin työajan käyttö fyysisen kunnon ylläpitämiseen. Työaikaa voidaan käyttää mm. pääsääntöisesti johdettuun ja valvottuun liikuntaharjoitteluun kaksi tuntia viikossa. Ohjeessa on selvitetty myös fyysisen kunnon mittausmenetelmät ja turvallisuusmääräykset.

Poliisiurheilun luonnetta on selkeästi suunnattu siihen suuntaan, että yhä laajemmat joukot voivat osallistua kuntoa edistäviin tapahtumiin.

Virallisten poliisiurheilulajien ohella poliisissa harrastetaan nykyään myös paljon ns. epävirallisia lajeja, joissa järjestetään omia mestaruuskisoja. Usein näissä lajeissa osanottopohja on huomattavasti laajempi kuin virallisissa lajeissa. Tätä joudutaan jatkossa pohtimaan myös SPUL:n toiminnassa.

Vuodesta 2015 lähtien kotimainen poliisiurheilu on ns. epävirallista

Virallinen kotimainen kilpailutoiminta päättyi vuoteen 2014. Muutos on suuri, kun jatkossa vain PM-ja EM-kilpailut luetaan viralliseksi poliisiurheiluksi. Jatkossa niin golf, jääkiekko kuin yleisurheilukin ovat samalla viivalla.